Lapsen synnyttyä sen
napanuora jumaluuteen katkaistaan, kuivataan rääppeet ja annetaan
tissi suuhun. Periaatteessa yksilön pitäisi olla tyytyväinen
oloonsa. On maha täynnä rasvapitoista äidinmaitoa tai Pilttiä,
jos maitoa ei heru. Hoitajat hössöttävät ja vakavannäköinen
lastenlääkäri kuuntelee stetoskoopilla lapsen etupuolelta, mitä
mahtaa kuunnellakaan.
Vanhus hourailee viime
muistojaan suolanhakureissulta Vienan Kemistä. Oli sitä hilloja
sinä kesänä, kun hän pienenä pojannappulana oli miesten mukana
rahtaamassa suolaa Viipuriin. Oli ihan syyä asti lakkaa. Se oli
niitä sotakesiä, kun leikattiin 1916. Nuori sairaalalääkäri
nostaa katseensa veren hapen osapaineraportista ja huomaa vanhuksen
liukuneen pois.
Terveyskeskuksessa
yleislääkäri palpoi epäsuoraa tyrää ja miettii, pitäisikö
sille sähkömiehelle antaa vielä urakaksi pihavalojen uusiminen.
Lääninlääkäri tutkii
Lääkelaitoksen lääkeraportteja ja miettii, miten sitä ja tätä
ja tuota hypnoottia tämä kollega niin holovaamalla kirjoittelee.
Pitäiskö juutas panna seuruuseen.
Samaan aikaan toisaalla
kapitalismin haukkuvat rakkikoirat vastaavat kansojen syvien rivien
tarpeeseen saada vääristynyttä, lokaavaa ja herjaavaa tietoa erään
perinteisesti ahneen ja sieluttoman ammattikunnan pöyristyttävistä
rikoksista, jotka ulottuvat historian alkuhämäriin ja laajenevat
viime aikoihin. Tämä julma, vallanhimoinen ja viekas rotu -lääkärit
- on syypää kaikkeen ihmiskunnan onnettomuuteen ja itse
asiassa jumalan asettama vitsaus.
Sananvapauteen kuuluu oikeus
vinoilla, pilkata ja provosoida julkisesti.
Kuka kirjoittaisi herjaavan
kirjoituksen journalisteista; perinteisesti juopon ja huorahtavan
toimittajan syvimmästä olemuksesta, hänen tyhmyydestään,
ylimielisyydestään ja kaikkitietävyyden harhastaan? Kuka huutaisi
syvyydestä esiin totuuden näistä roistoista?
Moni tuntemani journalisti
on hyvä ihminen. Sosiaalinen, sydämellinen ja sisäsiisti, paitsi
jos alkoholin kanssa läträtään määrättömästi. Tämä koskee
miestoimittajia. Naiset ovat joko tiukkapipoisia ex-alkoholisteja tai
avosuuläähättäjiä. Toimittaja on yleensä
hiukan huonosti koulutettu, koska lehtialalle ja senttaamaan
"ajauduttiin" ja sen vuoksi opinnot jäivät. Asian
kipeydestä kertoo, että toimittaja muistaa aina korostaa
joutuneensa alalle, joka sitten vei. Huonoista toimittajista tulee
huonoja poliitikkoja. Ylimielisyys ja luonteen piilevät viat eivät
vallassaolosta parane. Monelle toimittajalle jäi myös syvä kauna
ja katkeruus pitkään opiskelleita ja taloudellisesti menestyneitä
ahkeria lääkärikavereitaan kohtaan.
Mauttomuuden rajan ylittäminen on ammattikunnan sisäisessä arvomaailmassa rohkeuden ja rajuuden mitta; mitä pahemmin onnistuu sanomaan, sitä enempi riittää Pressiklubilla hekottelevia selkääntaputtajia ja tarjoajia.
Hyvät yhteiskuntasuhteet
ovat toimittajan hengissä säilymiselle a ja o. Toimittaja pyrkii
puhumaan tuntemistaan kuuluisista ja hienoista ihmisistä ikään
kuin sivulauseessa, ettei vaikuttaisi leuhkalta. Eniten oppimista
toimittajalla on kuullun ymmärtämisessä. Niin pientä asiaa ei
ole, jossa toimittaja ei voisi tehdä virhettä. Tämä johtuu
toimittajan luontaisesta huolimattomuudesta ja älyllisestä
epärehellisyydestä. Eihän toimittaja muuten toimittaja olisikaan.
Suhteissaan todellisiin vallankäyttäjiin toimittaja on
opportunisti. Herjaajat ja herjatut tietävät, että kyseessä on
vain pila, leikki, varjonyrkkeily ja sirkushuvi kansalle.
Todellisuudessa samat
poliitikot, toimittajat ja teollisuusväki, jotka otsikoissa
kisailevat ja riitelevät, rypevät hallintoneuvostojen
metsäsaunoilla ja huvipursilla rasva ja viina suupielistä valuen.
Tuli räiskyy takassa, sperma lentää ja jutut sinkoilevat; nauru
raikaa ikihonkien keskellä ja kallioluodoilla.
Tämä
eliitti hekottelee pöljälle kansalle. Mukaan on päässyt jokunen
luottolääkärikin, jolta krapula-aamun diapamit irtoaa ja joka
ymmärtää pitää turpansa kiinni oikeiden ihmisten asioista.
14.10.2005
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs pidit?