Alueen
maaseudun surkea ulkonäkö johtuu perinteistä. Notkolleen menneitä
kattoja ja vinoja seiniä ei kukaan korjaa. Talojen puuttuvat
kulmakivet, jotka petkuttava rakentaja jätti aikanaan laittamatta
saavat talot vajoamaan mutaan. Oviaukko on käynyt niin matalaksi,
ettei pitkä mies ilman nöyrää kumarrusta mahdu vaatimattomiin
ja pieniin huoneisiin. Uteliasta veronkantajaa yritettiin
pettää tekemällä rakennuksista mahdollisimman köyhän näköisiä.
Tämän voi havaita onnistuneen hyvin. Uusi aika ei ole tullut tänne
vielä.
Pääsiäisaamuna
pidettiin lyhyt messu tai jokin sen tapainen, johon kaupungin
silmäätekevät osallistuivat. Kaikki olivat pukeutuneet
parhaimpiinsa ja istuivat nyt kankeina ja tönkköinä tärkätyt
kaulukset ruskeaa niskaa hiertäen. Joku harvoista naisista
pidätteli hihitystä. Laventeli tuoksahteli, oli hyvin hiljaista ja
vain kärpästen unelias surina ilmaisi tuon mustiin sonnustautuneen
joukon olevan elävien kirjoissa. Yksikään lapsi ei kirkunut,
koska niille oli annettu hvatia.
Herra K.
seuralaisineen katseli äänettömänä, miten noin kuusikymmentä
vuotta täyttänyt turpea, pitkä ja valkeaviiksinen koreaan
kansallispukuun sonnustautunut mies, herra Gnoba astahti ketterästi
etualalle ja piti pitkän jyrisevän puheen kansakunnan loistavasta
ja urheasta historiasta. Enimmät kiitoksen sanat hän osoitti
esi-isien hengille, jotka suojelivat kaupunkia. Esi-isien kutistetut
päät riippuivat savustettuina ja ilmeikkäästi, hivenen
huvittuneesti virnistellen kurkihirressä. Ne siunasivat
maailmassa vielä olevia lapsiaan ja odottivat heitä seurakseen
kurkihirteen suoninarulla riippuen. Siellä oli hyvä olla, luinen
kallo poistettuna ja kasvojen jokainen piirre kuumalla hiekalla
taltioítuna. Palvattuna sieluna.
Osan
puheesta Gulei Gnoba omisti herra Sebaotille eli Jumalalle, josta
hän puhui tuttavalliseen tapaan kuin hyvästä kaverista ainakin.
Sebaotin viimeaikaiset toilaukset eivät olleet mistään kotoisin
ja tässä häntä kehoitettiin tarkkaavaisuuteen. Seudun uskonto
oli sekoitus animismia, uskoa esi-isiin ja möhömahaisten
porsaanpunaisten lähetyssaarnaajien pakkosyöttämää seitsemännen
päivän adventismia. Jostakin syystä valkoisia nimitettiin
kiertoilmaisulla pitkiksi
porsaiksi.
Lopuksi Gulei
Gnoba kilisti puukupissa olevalla kavaliemellä juhlavieraalle.
Tällöin herra K. nousi ja kumarsi kevyesti. Lopuksi laulettiin
yhdessä jotain, joka muistutti kovasti mukaelmaa Beatlesien
musiikista. Herra K. ei saanut mieleensä kappaleen nimeä.
Dream
of your first kiss, and then,
I feel upon my lips again,
A taste of honey... tasting much sweeter than wine.
I will return, yes I will return,
I'll come back for the honey and you.
I feel upon my lips again,
A taste of honey... tasting much sweeter than wine.
I will return, yes I will return,
I'll come back for the honey and you.
Laulun
päätyttyä yleisö puhkesi äänekkääseen ulvontaan, joka
muistutti muinaista arabien sotahuutoa, mutta jonka merkitys täällä
oli kunnioituksen osoitus, eräänlaiset aplodit, kuten herra K.
myöhemmin muisteli kertoessaan vierailustaan terapeutilleen, joka
oli punakka, hengästynyt ja pullottavasilmäinen nainen. Kohdassa,
jossa herra K. alkoi kuvailla juhlaa kokonaisena paistetun porsaan,
palmuviinin, palmunlehdissä kypsennettyjen kalojen, äyriäisten ja
etanoiden sekä rapeiksi paahdettujen maissintähkien kera,
terapeutti katsoi kattoon ja sanoi:
Hm.
Mihin sinä tuollaisia kokemuksia oikein tarvitset?
Mikä oli
kysymyksen tarkoitus? Tätä yksityiskohtaa herra K. mietti vielä
kolmekymmentä vuotta myöhemmin lepäillessään aurinkotuolilla
Caprin huvilansa rantaterassilla siemaillen ginitonicia, koskapa
tunsi jonkinlaista nipistelyä vatsanpohjassaan ja löysälläkin
suoli oli. Gini kuivattaa näissä tapauksissa.
Vain puolen
kilometrin päässä oli jyrkänne, jolta kostonhimoiset ja
pahansuovat historiankirjoittajat väittävät keisari Tiberius
Claudius Neron syösseen kuolemaan poliittisia vastustajiaan ja
muita, yleensä entisiä poikarakastajiaan, joiden kuvitteli
suunnittelevan hänen myrkyttämistään. Eikä hän pahasti
erehtynytkään sitten lopuksi. Tiberius kuoli vanhuuteen
78-vuotiaana, mikä siihen aikaan oli suorastaan hirviömäisen
korkea ikä väestön odotettavissa olevan kuolinajan ollessa
reilusti alla neljäkymmentä vuotta noina aikoina.
Hänen
seuraajansa Galigula eli Pikkusaapas piti hänelle komeat
hautajaiset, vaikka kiittämätön rahvas oli vaatinut kalmon
heittämistä Tiberiin, Todellisuudessa Tiberius oli mainettaan
parempi hallitsija, taitava hallintomies ja sotapäällikkö, hyvä
ihminen ja suuri humanisti ja ennen kaikkea tarkka
talousmies. Galigula sen sijaan sai tuhlattua Tiberiuksen
keräämät kolme miljardia sesteriusta jo kauan ennen kuin oli
ollut vuottakaan keisarina.
Kun aterialla
oli päästy kavaan Gulei Gnoba alkoi kertoa sointuvalla
tenorillaan::
Long taem
ia we ol man soldia blong Amerika oli kam, mi no bon yet..
Herra
K. kysyi, mitä hänen isäntänsä tiesi Jon Drumista ja
cargokultista. Termi viittaa Tyynellämerellä viime
vuosisadalla tapahtuneeseen kiintoisaan kulttuurien kohtaamiseen.
Valkoisten, lähinnä yhdysvaltalaisten sotilaiden laajentaessa
tukikohtaverkostoaan eristyneemmille saarille pääsivät
paikalliset alkuasukkaatkin osalliseksi saarille pudotetusta
lentorahdista.
Sotien
loputtua tukikohdat purettiin, ja lentorahti loppui. Paikalliset
asukkaat eivät kuitenkaan luovuttaneet näin helpolla. Koska he
olivat jo aikansa seuranneet valkoisten miesten rituaaleja, he
alkoivat jäljitellä niitä. Lentokoneita ja muuta ilmailukalustoa
rakennettiin heinäpaaleista, pykättiin radioita kookospähkinöistä
ja neulottiin univormuja. Muuta asustusta jäljiteltiin niin hyvin
kuin mihin paikallisilla materiaaleilla pystyttiin.
Myös
rituaaleja jäljiteltiin mahdollisimman tarkasti: Kiitoradan
vieressä heilutettiin lippuja, puhuttiin kookospähkinäradioihin
ja marssittiin. Pidettiin juhlallisia puheita isänmaasta ja
amerikkalaisesta unelmasta. Miten jokainen rehellinen mies ja nainen
on vapaa oman onnensa seppä, aseen kantaminen kansalaisoikeus ja kommunismin suuren saatanan vastustaminen kunnia-asia.
Ajatuksena oli
että toistamalla samat rituaalit joita valkoiset suorittivat,
päästään samaan lopputulokseen. Ilmarahtia ei kuitenkaan tullut.
Sen sijaan Jon Drumilta, suurelta valkoiselta päälliköltä jäi
monta jälkeläistä ja suurin osa saarelaisista oli hänelle sukua.
Gulei Gnoba arveli olevansa Jon Drumin poika.
Hänen äitinsä
jäämistöstä oli löytynyt aurinkolasit, pino
purukumipakkauksista kerättyjä kuvia pinup-tytöistä ja
resuiseksi luettu James Oliver Curwoodin kirja Henkipaton
uskollisuus.
Öisin suuri
osa ihmisistä kerääntyi viidakkoon hakatun lentokentän laidalle
odottamaan Jon Drumin toista tulemista.
Herra K.
hätkähti aurinkotuolissaan hereille.
Siihen hän
siis tarvitsi tällaisia muistoja!
24.4.2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs pidit?