"Käsitätte
minut väärin", sanoi kunnanjohtaja, "en suinkaan pidä
kirjettä merkityksettömänä, selitykseni ei suinkaan halvenna
sitä, päinvastoin. Herra K:n yksityiskirje on tietysti paljon
merkitsevämpi kuin virallinen kirjelmä; mutta tähän kirjeeseen
ei sisälly sitä merkitystä jonka te siinä näette."
-Katkelma
Franz Kafkan romaanista Linna, Das Schloss, joka julkaistiin
postuumista vuonna 1926. Suomennos Aarno Peromies, Otava 1964
Kaikki
mitä nyt tulen kertomaan tästä tapauksesta, on
luottamuksellista. Voinhan luottaa vaitiolonne? Tämä on muutenkin
niin vaikeaa.
Kiitos.
Työssäni psykiatrisessa avohoidossa ja sen hallinnossa törmään
toistuvasti tilanteisiin, jotka vaikuttavat päällisin puolin
uskomattomilta, epätodennäköisiltä ja suorastaan surrealistilta.
Katsokaas –
alamme on sellainen. Todellisuus on moni-ilmeinen, prisman,
heijastavien peilinkappaleiden kautta tapahtuvaa valojen välkähtelyä
virtaavassa epäjatkuvassa väliaineessa, vaikkapa vedessä.
Leikillisesti voisi sanoa, että diskopallo ymmärtää elämää
paremmin kuin filosofit. Filosofointi ja vanhojen kirjoitusten
tutkiminen ovatkin lempiharrastuksiani.
Tutustuin
herra K:n tapaukseen ensimmäisen kerran epäsuorasti erään
hallintokantelun käsittelyn yhteydessä. Etuusarvioissa on paljon
tarpeellista, mutta joitakin tahoja turhauttavaa paperisotaa,
lausuntoja ja muodollisuuksia, joiden edellyttämällä vakavuudella
niihin on suhtauduttava, kuten on välttämätöntä viranomaisten
kanssa asioitaessa.
On
muistettava, kuinka valtava koneisto ja mittava virkamiesten työ on
aina mitä pienimmänkin asian valmistellut, esittänyt
päätettäväksi ja lopulta toimeenpantavaksi määrännyt.
Virkamiehet ja oikeusoppineet on nimetty virkaansa, ettei yksikään
päätös rikkoisi mitään annettuja lakeja tai asetuksia vastaan.
Mutta asiaan.
”Kun
herra K. eräänä aamuna heräsi levottomista unista huomasi hän
muuttuneensa vuoteessa suunnattomaksi syöpäläiseksi.”
Asiakirjatietojen
mukaan K. oli hyvin suuri, kovakuorinen syöpäläinen ja
tottumattoman silmään epämiellyttävä maata viistävä olento.
Kertomansa mukaan herra K. mietti, mitä hänelle oli tapahtunut.
Ammatikseen herra K. toimi kauppamatkustajana. Työpäivät venyivät
pitkiksi ja kokemuksensa mukaa K. joutui raatamaan kello viidestä
aamulla iltamyöhään saadakseen rahaa, jolla voisi elättää
vanhempansa ja sisarensa.
Herra
K:n maailma on rakentunut kauppamatkustajan työn varaan.
Myöhästyminen junasta, joka vie hänet asiakkaiden luo, on
traumaattista. Menettäessään työnsä herra K:lta viedään se,
jossa häntä arvostetaan. Erottaminen merkitsee K:lle hänen
elämänsä ja arvokkuutensa katoamista. Hänellä ei ole sisältöä
elämässä. Hänen paikkansa on perheessä elättäjän osa. Jos
hän ei enää tuo rahaa, hän on syrjäytynyt yksilö. Näin herra
K. aluksi ajattelee.
Perheen
jäsenet ottavat herra K:n muutoksen hämmentyneinä vastaan. Aluksi
kukaan ei ole huomaavinaan sitä, että K:n on vaikea liikkua
kahdeksalla raajallaan, että hän syö epäsiististi ja sen ettei
hän kykene lähtemään työhön. Äreä, huonokuuloinen isä
patistelee poikaansa työhön, mutta luopuu kun yritys ei tuota
tulosta.
Isää
lohduttaa, että herra K. kykenee luomaan luottamuksellisen ja
tiiviin suhteen olohuoneen sohvan takana asustelevaan
vaaleanpunaiseen virtahepoon, joka on koko perheen lemmikki, mutta
erityisesti isän suosiossa.
Vaikka herra
K. ei vaikuta mitenkään kärsivältä, äiti soittaa paikalliseen
neuvontapuhelimeen ja tiedustelee, miten pitää toimia kun poika on
muuttunut suunnattomaksi syöpäläiseksi. Espanjan Monte del
Castissa sijaitsevan call centerin virkailija konsultoi vuorossa
olevaa mentoriaan ja ohjaa perheen paikalliseen sosiaali- ja
terveyspalvelukeskuksen yhteispäivystykseen.
Sosiaali- ja
terveyskeskuksen yhteispäivystyksen iltavastaanotolla
lääkärivuokrausfirma MedMillionin palkkaama 22-vuotias
terveydenhuollon ja välskäriopin kandidaatti Jedi Martikainen
hieraisee silmiään, kun vastaanotolle kipittää kimeästi vinkuen
ja kirskuen ruskea, russakkaa muistuttava satakiloinen hyönteinen
saattajanaan humalainen vanha mies.
Koska Jedi Martikainen ei
ole opinnoissaan medisiinan ammattikorkeakoulussa käynyt vielä
transformaatio-opin cum laude-tasoista muodonmuutosten kurssia, hän
kysyy neuvoa takapäivystäjältään.
Tohtori Tieto
Tampio on yksityisvastaanotollaan, eikä ehdi ottaa asiaan enempää
kantaa kuin että arvelee parhaaksi konsultoida psykiatria.
Ylilääkäri Ior Davidonov löytyykin läheiseltä
ratsastustalliltaan ja hän poikkeaa pikimmiten tapaamaan herra K:ta
ja tämän isää.
Tohtori
Davidonov haastattelee isän ja pojan lyhyesti sekä kutsuu koko
perheen vastaanottokokoukseen mentaalihygienian laitoksen
transformaatiopoliklinikalle. Herra K. tulee muistamaan loppuikänsä
tri Davidonovin kysymyksen palaverissa, jossa ovat mukana Henni-sisko,
ylihuolehtiva äiti, isä, virtahepo, herra K. ja perheen palvelija
Gertrud sekä moniammatillinen tiimi. Kädet liitettyinä leuan alle
pukinpartaan kiinni maten puoliksi tuolissaan tohtori
maripaidassaan, jossa näkyy olevan läikkä päivälläsyötyä hernekeittoa kysyy:
”Herra,
K. Mitä luulette. Kuinka äitinne vastaisi, jos hän olisi paikalla.
Kuinka kauan olette tuntenut itsenne suunnattomaksi syöpäläiseksi?”
Äiti
sanoo:”Mutta minähän olen paikalla!”
Tohtori Davidonov: ”Älkää
keskeyttäkö. Kuinka kauan?”
Hra K. katsoo
anovasti äitiä ja isää. Molempien ilme on sulkeutunut ja
poissaoleva. Vain Hennan posket ovat punehtuneet. Gertrudin suu on
mytyssä. Herra K. kuiskaa:
”Emmä
tiiä. Vissiin aina.”
Davidonov
hymyilee lempeästi: ”Aivvan. Oikein hyvä. Jatkakaa samaan malliin.
Kuusisataa euroa. Voitte maksaa kassaan.”
Kansansirpaleiden
eläkelaitokselta ja eläkevakuutusyhtiö Sampialaiselta tulee
aikanaan kirje herra K:lle.
”Saamiemme
tietojen mukaan olette elättänyt itsenne ja perheenne
villakankaiden myyntiedustajana. Työssänne olette käyttänyt
julkisia kulkuneuvoja ja oman selityksenne mukaan myös kävellyt
paljon. Meille saapuneiden lääkärinlausuntojen, naapureiden
ilmiantojen ja terveystarkastajan tarkastuskäynnin perusteella
olette muuttunut suunnattomaksi syöpäläiseksi.
Arviomme
mukaan Teillä ei ole sellaista sairautta, vikaa tai vammaa, joka
vähentäisi enemmän kuin kaksi viidesosaa (2/5) kykyänne toimia
työssänne myyntiedustajana. Saamanne lisäraajat -yhteensä kuusi
(6) parantavat työkykyänne ja mahdollisuuksianne liikkua
maasto-oloissa.
Tähän
viitaten olemme harkinneet oikeaksi hylätä hakemuksenne oikeudesta
päivärahaan ja kuntoutustukeen. Voitte valittaa tästä
päätöksestä 30 kalenteripäivän aikana sosiaaliturvan
muutoksenhakulautakuntaan.”
17.1.2009