Päivystystä
se oli koko ajan. Ei se kummallista ollut. Instrumentteja oli niin
vähän, että piti ruveta välitä pyykille. Autoklaavi oli ihan resu. EKG yksikanavainen. Sellainen
diplomikosmetologi, nuori pikakoulutettu tyttölapsi oli avustajana,
kirjoitteli, teki labroja ja ottaa tolskasi röntgenkuvia ikikululla
putkella, joka valskasi niin paljon, ettei ilman lyijyisiä
munasuojia siihen kamariin ollut asiaa, jos perheen perustamisesta
haaveili.
Ihmettelin, kun oli pitäjässä vaivana jonkin mallinen rakkotulehdus. Avustaja naksutteli solulaskuria, niin että jännetuppitulehduksen oli saada. Minä kerran illan kähmässä käväisin kurkistamassa sinne mikroskooppiin. Avasin aparaatin ja huuhtelin linssit spriillä. Ihmeparantuminen humahti kyläkunnan läpi. Ei mennyt sen jälkeen sulfaa isosti.
Ihmettelin, kun oli pitäjässä vaivana jonkin mallinen rakkotulehdus. Avustaja naksutteli solulaskuria, niin että jännetuppitulehduksen oli saada. Minä kerran illan kähmässä käväisin kurkistamassa sinne mikroskooppiin. Avasin aparaatin ja huuhtelin linssit spriillä. Ihmeparantuminen humahti kyläkunnan läpi. Ei mennyt sen jälkeen sulfaa isosti.
Yhtenä
syysyönä porstuasta kuului kovaa kolinaa ja kiroilua. Oli kaksi
miestä verissään, molemmat julmasti päissään. Toisella oli
reidessä resureunainen, repaleinen haava, quadriceps anterior miltei
poikki. Olivat leikkiä laskeneet, heitelleet käyvää moottorisahaa
toisilleen. Läänille poika lähti, työjalka siitä tuli. On vähän
sukuakin, velimiehen serkku hellustaa sen tyttären tyttären kanssa
mitä viimeksi kuulin. Tasinut se on Ottokin.
Kesäisenä
yönä, kun ei ollut tisuri, väijy päällä, käyskentelin
kalmistossa ja tutkin mielenkiinnolla hautakirjoituksia. Oli sinne
hyvin pieniä lapsia laitettu eritoten 1886–87. Sankarihaudat
olivat erillään. Ja tietysti pitäjän suuren pojan, joka viljalti
tutki näitä udmurtteja ja Siperiaa kolusi urakalla. Seuraavana aamuna
Inkeri, vöyräs, suulas ja tietäväinen entinen kätilö, nyt
kansanterveyslain vasta terveydenhoitajaksi ylentämä leuhotti
neuvolalta ennen kahdeksaa, että kun kyläläiset on pitkin aamuyötä
soitelleet, mitä se kunnanlääkäri siellä hautuumaalla yöllä
kuljeksii.
Sunnuntaiehtoolla
tuli liki yhdeksänkymppinen pieni kurttuinen muori vastaanotolle
taksilla ja kertoi ettei häntä mikään vaivaa. Lapsenlapset vaan oli
hössänneet, kun hän väliin saa semmoisia laakeja. Sanoi mummo ja
kuoli EKG-ritsille. En viitsinyt ruveta hautarauhaa häpäisemään
elvyttämällä tai muulla. Yksinkin olin. Sopivan ajan päästä
tilasin hautaustoimiston pojat. Oli siellä papereissa sen verran
rintataudin siementä, että hyvällä omallatunnolla nakuttelin
Remingtonilla kuolintodistuksen kyytiin mukaan. Ei tullut turhaa
paperisotaa. Soittelin vielä pojantyttärelle, että otan osaa.
Oikea oli teillä ajatus. Kovin oli tämä famu kipiä. Voisitte
pappilassa käydä, maahanpaniaisia.
Sosiaalinen
elämä pyöri siinä kultahammasrannikolla. Kämppä oli
poikamiehelle naurettavan iso, ei kaluja riittänyt puoleenkaan
huoneista. Biljardia pelattiin hammaslääkärin luona ja sököä
elukkatohtorilla. Apteekkarin kutsujen jälkeen eläinlääkäri pienen souvin
järjesti. Olivat siellä rouvan kanssa olleet niin kuin ainakin,
vaan oli tullut riitaa. Pois ja kotiin oli elukkakollega lähtenyt.
Rouva tuli perässä ja hävinneet olivat taloudesta mies, auto ja
kuudentoista ikäinen lapsenlikka. Rouva huolestui ja suuttuikin,
soitti nimismiehelle joka vielä oli juhlatantereella. Tämä
koitti toppuuttaa, mutta pani sitten vastahankaisesti partion perään.
Ei ne mitään löytäneet. Kuuden maissa aamusta Jettanen sitten tuli
silmät pyörien minua tavoittamaan, että onko sulla pirtua?
Hyvänlaisen lekkerin panin sille poveen ja kun poliisimiehet pahalla
päällä tulivat hänen kotiinsa, istui Jettanen kiikkustuolissa
tuhannen tupakeissaan ja tarjosi hömpsyä konstaapelillekin. No,
verikokeet otettiin, tikut poimittiin lattialta ja eläinlääkäri
pantiin kai vähän lepäilemään. Pääsi kuin koira veräjästä.
Ei näyttö riittänyt Seutulan reissuun. Ero niille tuli sitten,
vaan eri asiasta.
Käyn
minä Kivisalossa useinkin. Mökki on ollut meillä liki
neljäkymmentä vuotta Kaitajärvestä siihen Onatsuun päin pari
kilometriä. Ihan soma niemi.
-Heitänkö lisää?
16.11.2006
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs pidit?