Olet
saanut vihiä, että olet saamassa sukulaisia vierailulle.
Minkälaisista sukulaisista on kyse, ei vielä tiedetä. Pidetään
mahdollisena, että uusia tietoja on myöhemmin saatavissa. Tämä ei
kuitenkaan ole varmaa, sinulle korostetaan. On turhaa lietsoa
myönteistä ja epärealistista mielikuvaa informaation saatavuuden
suhteen. Kokemus sen osoittaa, tähdennetään.
Ajatus
sukulaisista tuntuu sinusta äkkiä yllättävältä. Et ole tullut
ajatelleeksi mahdollisuutta, että sellaisia esiintyisi. Asuvatko he
lähellä vai kaukana, on päässyt unohtumaan. Yrität mielessäsi
muistella tuntemiasi sukulaisia. Mieleen häivähtää kuva
ruskeatukkaisesta lihavahkosta naisesta, jonka mekossa on sinisiä
kukkia. Kuva häviää. Maistelet mahdollisia nimiä…Anna-täti,
Anneli, Anita, Olga-serkku, Himmu-vainaa…Ei, sehän on Salaman
kirjasta. Otto-setä…Pärskähdät nauruun. Taitaa kuppi maistua.
Minkä
ikäisiä nämä sukulaiset mahtavat olla? Osa heistä voi olla
hyvinkin vanhoja, huonojalkaisia, monisairaita, jopa vainajia. Ajatus
kuolleesta sukulaisesta tuntuu oudolta. Mihin sitä silmänsä panee.
Puhutteleeko luontevasti, vai kömpelösti kolmannessa persoonassa,
huutaa korvaan, että mitä sitä Asko-vainaalle kuuluu?
Mukana
on varmasti lapsia, rasavillejä, huonosti kasvatettuja tai
enkelikiharaisia pikkumussukoita; jotkut sellaisia, jotka eivät ole vielä
syntyneetkään, sikiöitä. Entäs jos semmoinen rupeaa menemään
kesken, säikähdät. Tai rupeaa yöllä potkia jylkyttämään
äitiään, niin ettei se saa unta ja aamulla oksentelee vähän kuin
salaa. Pitäisikö äidille silloin tarjota happolääkettä
närästykseen tai muurinlaastia mielitekoon?
Nykyajan
lapsilla on sitä paitsi monenlaista perinnöllistä sairautta,
verenvuototautia, vammaisuutta, halkioita ja muuta, niin että
puhuminen lapsen tilasta voi olla epäkohteliasta ja äidille
tuskallinen kokemus. Olisiko parempi lähestyä tällaista nuorta
äitiä ikään kuin yksityisesti, muiden kuulematta ja antaa
ymmärtää, että on huomannut toisen hankalan tilanteen, mutta apua
on aina saatavissa. Suvusta tai tuttavapiiristä voi hyvinkin löytyä
lahjakas perinnöllisyystieteeseen tai lasten epämuodostumiin
erikoistunut lääkäri, joka omien kanaviensa kautta voi ohjata
soveltuviin ja tarpeellisiin tutkimuksiin. Lääketiede on kehittynyt
hämmästyttävän nopeasti viime vuosina. Aina on mahdollista
saattaa asia pois päiväjärjestyksestä yksityisellä klinikalla,
jota sitoo tiukka salassapito.
Perinnöllinen
sairaus on salakavala, voi peittyvästi kulkeutua useiden sukupolvien
yli aina sinuun saakka. Miten käy sinun omien lastesi kanssa, kun
niitä joskus siunautuu. Onko tämä äiti ylipäänsä parisuhteessa
elävä; entä jos tulokkaan isä kuuluukin johonkin outoon etniseen
ryhmään, jonka rotuominaisuudet leimaavat viatonta vastasyntynyttä.
Onko sanottua, ettei häntä sitten myöhemmin kiusata tarhassa ja
koulussa poikkeavuutensa vuoksi; lapset ovat yllättävän julmia.
Monen nuoren elämä on tällaisessa myllytyksessä tuhoutunut,
johtanut alkoholismiin, huumeiden väärinkäyttöön ja itsemurhaan.
Huono seura vie nopeasti mukanaan.
Entä
nämä työikäiset sukulaiset sitten? Saattaahan siellä olla
työttömyyttä, ajautumista velkajärjestelyyn ja muuta
syrjäytymistä. Miten sitten suu pannaan, kun sukulaiset tulevat
autolasteittain kaljapussit kilisten ja kovalla äänellä rementäen
ja meuhkaten, räiskivät päissään koko yön, niin että naapurit
häiriintyvät ja isännöitsijä on pakotettu uhkaamaan häädöllä.
Osaako
niille laittaa ruokaa? Kuka tietää millaisia nirppanokkia,
ovolaktovegaaneja, lautasen tökkijöitä, hienohelmoja ja
keliaakikkoja sieltä lappaa. Allergisia ollaan nykyään kaikelle.
Tai
jos pyytävät ison summan rahaa lainaksi tai nimen paperiin muodon
vuoksi lupaavaan firmaan, jolla on hyvä liikeidea. Osaako sitä olla
jämeränä, ja valehdella ettei rahaa nyt ole. Luulevat köyhäksi
pian. Puhuvat selän takana, ettei sitä siitäkään olisi uskonut,
vaikka kulkee niin hyvissä vaatteissa. On sillä rahaa piilossa.
Kyllä se löydetään. Lupaavasti alkaneeseen sukulaisvierailuun
tulee särö.
Mistä
sen muuten tietää, ovatko edes sukulaisia? Vähänkö näitä
kulkee vesilasin pyytäjiä ja pitsiliinan kauppiaita? Paljon on
yhdennäköisyyttä, nimenmuutos on helppo prosessi
lääninhallituksessa ja adoptiokin yleistyy.
Niin
herttaista kuin sukulaisten käynti kukkineen, lahjoineen ja
yhteislauluineen iltanuotiolla tai joulukuusen ympärillä onkin,
ehkä on viisaampaa asennoitua kohteliaan pidättyvästi koko
juttuun. – Ainakin niin kauan, kunnes yksityiskohtaisempia tietoja
saadaan, henkilöiden persoonallisuuden profiilit täsmentyvät ja
tähän yllättävään elämänkäänteeseen oppii suhtautumaan ajan
kanssa. Pitkässä juoksussa ikään kuin saa sisäistetyksi, että
eriasteisia sisaruksia, serkkuja, tätejä, enoja, kälyjä, natoja
ja lankoja on olemassa. Heillä on täysi oikeutus olemassaoloonsa.
Ellei
sittenkin ole kyse väärinkäsityksestä? Ehkäpä he ovatkin
menossa naapuriin tai toiseen kaupunkiin, jossa sattuu olemaan
samanniminen katu, kauas täältä. Silloin huolesi ovat ainakin
tällä erää ohi. Tietysti tämä voi olla toiveajattelua.
Entä,
jos nuo kadulla kävelevät kaksi naista ja mies ovat kaukaisia suvun
jäseniä, jotka ovat nyt odottelemassa sopivaa hetkeä tulla
soittamaan ovikelloa? Jos et avaa, he alkavat koputella ja huudella
postiluukusta, että kyllä me tiedämme sinun olevan kotona.
Pudottelevat paperilappuja luukusta ja ehdottavat sopivampaa
tapaamisaikaa. Sillä sukuloimaan me tullaan, se on päätetty…
Sinä eristäydyt liikaa.---Ajattele, jo oman etusi tähden,
kirjeessä sanotaan. Kutsuvat talonmiehen ja murtavat oven.
Askeleita
ei vielä kuulu käytävästä. Istuudut lattialle korva ulko-ovessa
kiinni. Sinun on vain odotettava.
(21.10.2005)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs pidit?