Terveellisyydestä

Kun nyt terveydenhuollosta puuttuu niita käsipareja, niin entäs jos hommattaisiin kasipareja ja tessuterapiaa. Olisi somaa, jos terveyskeskuksessa, kuntoutuskodissa tai sairaalassa olisi kissa, joka makailisi sängyn päässä, kehräisi ja toisi mielenrauhaa unilääkkeiden sijaan. Olisi römeähaukkuinen terapiakoira, jota rammat taluttelisivat ja pääsisivät liikenteeseen vähin erin. Riittävän iso ja karvainen nallekoira nuolisi rupisen naaman. Ei tarvittaisi kortisoneja ja kalliita mysiinejä. Nalle puolustaisi reviiriä, jos sairaalapastori sattuisi hipsuttelemaan crockseissaan antamaan potilasparalle viimeistä voitelua. Ulvoisi Tuonelan lautturin matkoihinsa autuaammille melavesille.

Se vaan on perkelettä, että kun jotain tuollaista edes panee ehdolle, ilmoittautuu lauma allergikkoja ja karvanoppien kauhistamia, syntymässä säikähtäneitä ja muita puskaneurootikkoja. Lääkäreissä ja sairaanhoitajissa on erikoinen  mahdollisesti geneettinen tai ainakin hankittu ero: kaikki OK:n tuntemat sairaanhoitajat ovat jonkinlaisen homekoiran ja kissa-allergikon ristisiitoksia. Heidän henkeään riipoo  ja sieluaan ahdistaan edellä kaavailtu jo valmiiksi. Kitinä ja lätinä alkavat ensimmäisestä kerakkeesta. Et ehdi kissaa sanoa kun jo kutittaa.

Osalle maistuu silti marlboro tai belmont ja väylänvartiselle nuuska; joillekin pikkusikari. Suklaalle ja omenahyveelle ei ole allerginen yksikään.

Lääkärit istuksivat silmää räpäyttämättä koko elinaikansa limaisissa kopperoissaan ja viihtyvät niissä jopa yöaikana. Ei ahdista henkeä nuuskaista, mitä jää hanskaan ruman miehen peräsuolesta tuseerauksen jälkeen. Ei keuhkojen eritteessä kiinnosta muu kuin väri ja konsistenssi tai riittävän hyvä mätäpää näytteeksi patologille, jonka sisuskalut ovat teflonia ja lempijuoma mantelilikööri, koska se maistuu sinihapolle. Sen sijaan ääkärit nipottavat syömisissään. Osa on myös pinttyneinä terveysterroristeja ja oman lihan palvaukseen ja jatkojalostukseen erikoistuneita kipumystikkoja ja askeetikkoja.

Kerran, kun OK sai oikein ison liiton laskuun tarjota kollegoille vallan trahteeriassa evästä, häntä rupesi hävettämään kaikki se kruusailu ja eriseuraisuus. Kelle ei maito käynyt, kelle ei suola, pippuri, sipula, kirveli tai kynteli. Yksi ja toinen ei voinut syödä mitään, jolla on äiti. Yksi yökötteli voille, toinen matikan mädille. Voi äiti!

Tarjoilija alkoi miltei itkeä, kokki raapia kaljuaan ja OK:n aneyrysma pykiä. Keitetyt munat kelpasivat muille paitsi ovolaktovegaanille. Hän sai kokin hatun kuorrutettuna valkovaseliinilla. Lopulta saatiin lauma ruokittua ja viina maistui kaikille kiitettävästi.

19.1.2009