Muutoksen pysyvyys

 "Käsitätte minut väärin", sanoi kunnanjohtaja, "en suinkaan pidä kirjettä merkityksettömänä, selitykseni ei suinkaan halvenna sitä, päinvastoin. Herra K:n yksityiskirje on tietysti paljon merkitsevämpi kuin virallinen kirjelmä; mutta tähän kirjeeseen ei sisälly sitä merkitystä jonka te siinä näette." 

-Katkelma Franz Kafkan romaanista Linna, Das Schloss, joka julkaistiin postuumista vuonna 1926. Suomennos Aarno Peromies, Otava 1964

Kaikki mitä nyt tulen kertomaan tästä tapauksesta, on luottamuksellista. Voinhan luottaa vaitiolonne? Tämä on muutenkin niin vaikeaa.

Kiitos. Työssäni psykiatrisessa avohoidossa ja sen hallinnossa törmään toistuvasti tilanteisiin, jotka vaikuttavat päällisin puolin uskomattomilta, epätodennäköisiltä ja suorastaan surrealistilta.

Katsokaas – alamme on sellainen. Todellisuus on moni-ilmeinen, prisman, heijastavien peilinkappaleiden kautta tapahtuvaa valojen välkähtelyä virtaavassa epäjatkuvassa väliaineessa, vaikkapa vedessä. Leikillisesti voisi sanoa, että diskopallo ymmärtää elämää paremmin kuin filosofit. Filosofointi ja vanhojen kirjoitusten tutkiminen ovatkin lempiharrastuksiani.

Tutustuin herra K:n tapaukseen ensimmäisen kerran epäsuorasti erään hallintokantelun käsittelyn yhteydessä. Etuusarvioissa on paljon tarpeellista, mutta joitakin tahoja turhauttavaa paperisotaa, lausuntoja ja muodollisuuksia, joiden edellyttämällä vakavuudella niihin on suhtauduttava, kuten on välttämätöntä viranomaisten kanssa asioitaessa.

On muistettava, kuinka valtava koneisto ja mittava virkamiesten työ on aina mitä pienimmänkin asian valmistellut, esittänyt päätettäväksi ja lopulta toimeenpantavaksi määrännyt. Virkamiehet ja oikeusoppineet on nimetty virkaansa, ettei yksikään päätös rikkoisi mitään annettuja lakeja tai asetuksia vastaan. Mutta asiaan.

”Kun herra K. eräänä aamuna heräsi levottomista unista huomasi hän muuttuneensa vuoteessa suunnattomaksi syöpäläiseksi.”

Asiakirjatietojen mukaan K. oli hyvin suuri, kovakuorinen syöpäläinen ja tottumattoman silmään epämiellyttävä maata viistävä olento. Kertomansa mukaan herra K. mietti, mitä hänelle oli tapahtunut. Ammatikseen herra K. toimi kauppamatkustajana. Työpäivät venyivät pitkiksi ja kokemuksensa mukaa K. joutui raatamaan kello viidestä aamulla iltamyöhään saadakseen rahaa, jolla voisi elättää vanhempansa ja sisarensa.

Herra K:n maailma on rakentunut kauppamatkustajan työn varaan. Myöhästyminen junasta, joka vie hänet asiakkaiden luo, on traumaattista. Menettäessään työnsä herra K:lta viedään se, jossa häntä arvostetaan. Erottaminen merkitsee K:lle hänen elämänsä ja arvokkuutensa katoamista. Hänellä ei ole sisältöä elämässä. Hänen paikkansa on perheessä elättäjän osa. Jos hän ei enää tuo rahaa, hän on syrjäytynyt yksilö. Näin herra K. aluksi ajattelee.

Perheen jäsenet ottavat herra K:n muutoksen hämmentyneinä vastaan. Aluksi kukaan ei ole huomaavinaan sitä, että K:n on vaikea liikkua kahdeksalla raajallaan, että hän syö epäsiististi ja sen ettei hän kykene lähtemään työhön. Äreä, huonokuuloinen isä patistelee poikaansa työhön, mutta luopuu kun yritys ei tuota tulosta.

Isää lohduttaa, että herra K. kykenee luomaan luottamuksellisen ja tiiviin suhteen olohuoneen sohvan takana asustelevaan vaaleanpunaiseen virtahepoon, joka on koko perheen lemmikki, mutta erityisesti isän suosiossa.

Vaikka herra K. ei vaikuta mitenkään kärsivältä, äiti soittaa paikalliseen neuvontapuhelimeen ja tiedustelee, miten pitää toimia kun poika on muuttunut suunnattomaksi syöpäläiseksi. Espanjan Monte del Castissa sijaitsevan call centerin virkailija konsultoi vuorossa olevaa mentoriaan ja ohjaa perheen paikalliseen sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen yhteispäivystykseen.

Sosiaali- ja terveyskeskuksen yhteispäivystyksen iltavastaanotolla lääkärivuokrausfirma MedMillionin palkkaama 22-vuotias terveydenhuollon ja välskäriopin kandidaatti Jedi Martikainen hieraisee silmiään, kun vastaanotolle kipittää kimeästi vinkuen ja kirskuen ruskea, russakkaa muistuttava satakiloinen hyönteinen saattajanaan humalainen vanha mies.

Koska Jedi Martikainen ei ole opinnoissaan medisiinan ammattikorkeakoulussa käynyt vielä transformaatio-opin cum laude-tasoista muodonmuutosten kurssia, hän kysyy neuvoa takapäivystäjältään.

Tohtori Tieto Tampio on yksityisvastaanotollaan, eikä ehdi ottaa asiaan enempää kantaa kuin että arvelee parhaaksi konsultoida psykiatria. Ylilääkäri Ior Davidonov löytyykin läheiseltä ratsastustalliltaan ja hän poikkeaa pikimmiten tapaamaan herra K:ta ja tämän isää.

Tohtori Davidonov haastattelee isän ja pojan lyhyesti sekä kutsuu koko perheen vastaanottokokoukseen mentaalihygienian laitoksen transformaatiopoliklinikalle. Herra K. tulee muistamaan loppuikänsä tri Davidonovin kysymyksen palaverissa, jossa ovat mukana Henni-sisko, ylihuolehtiva äiti, isä, virtahepo, herra K. ja perheen palvelija Gertrud sekä moniammatillinen tiimi. Kädet liitettyinä leuan alle pukinpartaan kiinni maten puoliksi tuolissaan tohtori maripaidassaan, jossa näkyy olevan läikkä päivälläsyötyä hernekeittoa kysyy:

”Herra, K. Mitä luulette. Kuinka äitinne vastaisi, jos hän olisi paikalla. Kuinka kauan olette tuntenut itsenne suunnattomaksi syöpäläiseksi?”

Äiti sanoo:”Mutta minähän olen paikalla!”

Tohtori Davidonov: ”Älkää keskeyttäkö. Kuinka kauan?”

Hra K. katsoo anovasti äitiä ja isää. Molempien ilme on sulkeutunut ja poissaoleva. Vain Hennan posket ovat punehtuneet. Gertrudin suu on mytyssä. Herra K. kuiskaa:

”Emmä tiiä. Vissiin aina.”

Davidonov hymyilee lempeästi: ”Aivvan. Oikein hyvä. Jatkakaa samaan malliin. Kuusisataa euroa. Voitte maksaa kassaan.”

Kansansirpaleiden eläkelaitokselta ja eläkevakuutusyhtiö Sampialaiselta tulee aikanaan kirje herra K:lle.

”Saamiemme tietojen mukaan olette elättänyt itsenne ja perheenne villakankaiden myyntiedustajana. Työssänne olette käyttänyt julkisia kulkuneuvoja ja oman selityksenne mukaan myös kävellyt paljon. Meille saapuneiden lääkärinlausuntojen, naapureiden ilmiantojen ja terveystarkastajan tarkastuskäynnin perusteella olette muuttunut suunnattomaksi syöpäläiseksi.

Arviomme mukaan Teillä ei ole sellaista sairautta, vikaa tai vammaa, joka vähentäisi enemmän kuin kaksi viidesosaa (2/5) kykyänne toimia työssänne myyntiedustajana. Saamanne lisäraajat -yhteensä kuusi (6) parantavat työkykyänne ja mahdollisuuksianne liikkua maasto-oloissa.

Tähän viitaten olemme harkinneet oikeaksi hylätä hakemuksenne oikeudesta päivärahaan ja kuntoutustukeen. Voitte valittaa tästä päätöksestä 30 kalenteripäivän aikana sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan.”

17.1.2009