Johtajan huolilla

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu on sitten osapuilleen tehty. Prosenteista ja promilleista on päästy sopuun, sentit, metrit ja sekunnit ovat vielä tekstinkäsittelyvaiheessa. Uusi haasteellinen linja koettelee myös Etelärannan laidalla kulkevia baarien miehiä ja naisia. Sikariportaassa hengästyttää, niin sanoaksemme. Ei ole helppoa näinä aikoina työnantajalla. Kovasta se on optio nykäistävä ja futuuri soittaa herkästi mollia.

Tavalliseksi on tullut käytäntö, jossa tupakan, nuuskan, makeisten, läskin, laardin, tupperwaretavaroiden ja muun softan ostaminen, myyminen, mainostaminen, käyttäminen, välittäminen ja välittämisestä kertominen, käytön tunnustaminen sekä tunnustamisen peruminen ovat muuttuneet työpaikkojen sisä- ja ulkopuolisissa tiloissa ja hallinnoimissa yhteyksissä luvanvaraisista kielletyiksi.

Pohjoissuomalaisessa riippumattomassa porvarillisessa Kalevassa kerrottiin vastikään yhtiöstä, jonka työntekijöitä kannustetaan hoitamaan kuntoaan rahapalkinnoilla kuntotestien, tupakoimattomuuden ja moninaisten fyysisten aktiviteettien saralla.

Yhtiön eräs työnjohtaja kertoo tienaavansa ylimääräisiä bonuksia jopa 3000 euroa vuodessa olemalla

tupakoimatta 510 euroa

ei poissaoloja 510 euroa

ei alkoholijuomia 170 euroa

yksi virallinen maraton 170 euroa.

Työnantaja maksaa jokaisesta vapaa-ajalla kävellystä tai juostusta kilometristä euron. Puolivuosittaisesta hyvästä kävelytestistä saa 38 euroa ja jos voittaa itsensä yhtiön toimitusjohtajan leuanvedossa, saa 170 euroa.

Edellä kerrottu saa jokaisen pyknisyyteen taipuvan suurehkon yrityksen toimitusjohtajan mietteliääksi. Miten tässä nyt leuanvetoa joutaisi harjoittelemaan; hyvä, että klubilla ehtii piipahtaa viimeiset juorut kuulemassa ja hirvijahdit sopimassa, kun se uusi valtaneuvoskin kuulemma tulee. Sillä onkin munaa enemmän kuin monella miehellä. 

Miten valvotaan työntekijän suorituksen puhtautta? Tupakoiko sihteeri salaa ja käyttää siksi tuota huumaavantuoksuista hajuvettä, joka taatusti sisältää jotain ovulaation ilmaisevaa feromonia enemmän kuin hyvä tapa ja dopingsäännöt sallii? Entä miksi keski-ikäiset miestyöntekijät ovat niin iloisen, freesin ja luvattoman hyvinvoivan näköisiä? Suoranaisia ivamukaelmia ja räähkää sarkasmia nääntyneestä ja raskautetusta työväenluokasta, ettei paremmin sanoisi.

 Jotakin kiellettyä siellä jyllää suonissa. Työterveyslääkäri on alkanut valitella pitkästymistä. Kovin hyvillä autoilla työläiset ajelevat ja kuuluvat käyvän ulkomailla, Bahaman risteilyillä ja Singaporessa asti. Pikkujouluissa johtajan pitää naukkia yksin vähäiset glöginsä, kun nämä toiset muutamat juosta vouhottavat ympäri pururataa tai hiihtää hankaavat valaistua latua firman laskuun.

Jotenkin tämä on nyt karannut käsistä.

15.11.2005