Se oli niitä
tapauksia, jotka muovaavat ihmisestä toisenoloisia, jotenkin
tuumivaisia ja hiljaisia, itsekseen hyrähteleviä niin että
poskeinen vieras arvelee kulkijan herenneen ajattelemaan miellyttäviä
tai muutoin hykerryttämään panevia asioita, vaikka asia on niin
vakava ja tuskallinen kuin olla voi. Vaan tätähän ei sivullinen
voi tietää. Suoraan sanoen vähän rivolta sellainen tuntuu, vähän
kaikista. Niin kuin olisi jotenkin petetty tai annettu väärä kuva
sellaisesta, mikä että kun on kaunis ja puhdas, onkin ihan
tavallinen ja häkellyttävän arjellinen, semmoinen, mitä ei alkuun
edes osaa kuvitella kun niin oudolta se tuntuu ja vieraalta,
etäiseltä ja kylmältä.
Kun tällainen
kansalainen sellaisen kokemuksensa kanssa sattuu kadulla vastaan tai
vaikka raitiotievaunussa istahtaa likeiselle penkille, voi vain
aprikoida, että tuolla on nyt jotakin; salaisuus tai muu vihjaileva
ajatus mielessä, kun se noin.
Juuri näin oli
herra K:n laita. Ei tiedä itkeä vaiko nauraa, puhjeta puhumaan vai
vaieta. Hän oli tavannut työnohjausmatkallaan opettajansa, jonka
elämä oli taamonut aiemmasta ylivertaisuudestaan tilaan, jota jos
ei pidä säälittävänä, voi ainakin surkutella, että jopas se
sattui. Ja ihan oikeaan osoitteeseenkin meni.
Professori
opetti aikanaan monta sukupolvea tulevia parantajia. Alituisesti
viileän aristokraattisena, etäisenä, ivallisena ja omasta oppinsa ylivoimaisuudesta tietoisen ylväänä. Ikään kuin halveksien tätä halpaa,
maalaista ja kuonamaista materiaalia, jonka taas kerran oli työstettäväkseen
saanut. Viljellen teräslastunkuivaa englantilaistyyppistä huumoria,
jolla hankalat ja pahankuriset, suoraan sanoen vittumaiset ihmiset
ylevöittävät itsensä muka muita paremmiksi.
Ja tätä oli hänen
oppinsa.
Ihmisriepuja
sairashuoneella on kohdeltava hyvin, etenkin ikääntyviä,
hermoheikkoja ja säikkyjä musikoita. Hyvä lääkäri
ei kiroile potilailleen hoitohenkilökunnan kuullen. Ennen kivuliaita
toimenpiteitä on hyvä siirtyä vauvakieleen. Jotkut uusmuotiset
radikaalit tosin suosittelevat täydellistä hiljaisuutta hartaamman
tunnelman luomiseksi itse operatsionin ajaksi. Pidättäytyminen
traditioon on turvallisempaa kuin saksalaisten kumousoppien harrastus
myös sairashuoneen oloissa.
Lääkärin on oltava määrätietoisen tiukka ja lempeä; koska on kaikkien etu, että toimenpiteet ja hoito tapahtuvat joutuisasti. On hyvä panna sairastuvan renki pitämään järjestystä talossa.
Lääkärin on oltava määrätietoisen tiukka ja lempeä; koska on kaikkien etu, että toimenpiteet ja hoito tapahtuvat joutuisasti. On hyvä panna sairastuvan renki pitämään järjestystä talossa.
Usein käy,
että musikat tulevat hoitoon humalaisina. Tuolloin säveä nuhtelu
ja ohjaus herransanan kuuloon tuo paremmat tulokset pitkässä
juoksussa, kuin pieksäminen, mitä paha kyllä kuvernamentissamme
tapahtuu tuolloin tällöin, varsinkin jos lääkäri itse on vielä
kovin juovuksissa aamuhuuruissaan ja näin tavallista äreämpi.
Raitis lääkäri
ansaitsee koko seutukunnan kunnioituksen. Sellaista ihmettä tullaan
usein satojen virstojen päästä katsomaan ja oppia
ottamaan. Mällin pureminen on tavallista; mutta sitä on
syytä välttää. Samoin on renkien syljeskely pantava kovalla
kädellä kuriin. Läntisen
Pohjolan kuvernementissa olot ovat järjestetyt siten, että työtä,
tuota innoituksen ja voiman, ilonkin lähdettä on järjestetty
reilusti enemmän, kuin kukaan maaniseksi, hourioksi tai aitomukseksi
kohtuudella tulematta voi tehdä. Tähän on ollut apuna muutama
näppärä konsti kun on pidetty väki epävarmana pätkätöillä,
jolloin jotkut hurjat ovat painaltaneet Suuren Läntisen Naapurin
Länsimaahan tai Etelän vöyräiden kuvernementtien riesaksi. Palkkaa
on maksettu niukasti, pitäen kuitenkin huolta, ettei mortaliteetti
starvaation eli palvelusväen nälän kautta ylitä enempää kuin
mitä se muissa sikaloissa ja broilerihautomoissa on tapana.
Projekti alkaa
nyt pienen viivästyksen jälkeen poikia työn tuottaessa mielihyvää
vastoin kaikkia odotuksia. Työläisille on käymässä kuin sille
entiselle rotalle, joka paineli mielihyväkeskusnappulaa niin kauan,
että rotansaappaat jalassa kaatui työnsä ääreen.
Ja nyt!
Herra K. tapasi marttakerhon portailla vanhettuneen,
kuivahtaneen, rusinanaamaisen entisen opettajansa istumassa
hirmuisen suurten matkalaukkujen vieressä muodoton vihreä pipo
päässä. Tuntematta hän
katsahti herra K:n olemusta ja visersi ohuella vanhan miehen
äänellään:
Huvilalle minua
viedään kesäksi.. Mitä niillä mahtaa olla mielessä, osaatteko
sanoa, nuorimies? Ne pitävät minua kuin jotain hankalaa kasvia. Tai
lemmikkiä, hän jatkoi valittavalla äänellä ja jäi tuijottamaan
tyhjyyteen.
Herra K. ynähti
jotakin ja jatkoi matkaansa. Nieletti; mikä lie nielettänytkään,
raaka ilma, katupöly, viima.
17.5.2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs pidit?